What would you do if you won the lottery?

Ah ihana kysymys! Laitetaas het alkuun pari kuvaa

Ostaisin mökin, aivan ehdottomasti! Yllä pari havainne kuvaa miljööstä mikäli olisi Suomessa, mutta voisin myös ostaa sen ”mökin” vaikka Kreikan saaristosta, ja asua siellä osan ajan vuodesta. Se on kyllä yksi haaveeni ehdottomasti.

Matkusteluun menisi tosiaankin siitä potista omat siivunsa.

Muutoin elämä jatkuisi normaalisti. Olisi mahdollisuus tietenkin auttaa läheisiäkin.

Muutoin ylipäänsä lottopotti yhdelle ihmiselle miljoonia, on aivan älytöntä. Lottovoitot voisi olla pienempiä ja osa olisi hyvä ohjata avustuksina eteenpäin. Suomessa on ihmisiä jotka elävät alle minimi toimeentulon.

Hyvää ensi viikkoa kaikille!

Makupaloja ensi viikosta: uintia, keittiösuunnittelua jne

If you could make your pet understand one thing, what would it be?

Aloin nauraa kun näin tämän kysymyksen!

Haluaisin että Niilo ymmärtäisi huonekalujen raapimisen olevan kiellettyä 😂 samoin kuin kukkien nautinnollisen pureskelun

Skyn haluaisin ymmärtävän ehkä sellaista, että aamulla kun palvelijasi on herännyt ja on ihan unen pöpperössä, ei ole kovin kohteliasta naukua niin intensiivisesti ja lujaa 🤭

Sky voisi myös ymmärtää olla karvastamatta sohvaa 😁

Perjantaina

Do you spend more time thinking about the future or the past? Why?

Vastaan ensimmäistä kertaa tämän blogialustan prompteihin, eli ”inspiraatiokysymyksiin” . Yleensähän kirjoitan juuri sitä mitä sattuu aivolohkojen välistä irtoamaan.

Mietin mieluiten nykyisyyttä, juuri nyt asioita. Mitä voin juuri nyt tehdä ylipäätään tai mitä voin juuri nyt tehdä vaikkapa jonkin asian hyväksi. Tulevaisuuden miettiminen on minulle ihan liian abstraktia, sillä se miltä tulevaisuus näyttää riippuu tämän hetken valinnoista, eikö niin? Joten ensin pitää elää tätä hetkeä ja katsoa sitten mille ne asiat näyttävät tulevaisuudessa.

Mennyttä en juurikaan mieti, koska siihen ei voi enää vaikuttaa. Menneisyyden vaikutukset näkyvät tietenkin nykyisyydessä ja sitä kautta tulevaisuudessakin, mikäli niin on päättänyt sen antaa mennä. Kaiken mikä menneisyydessä on mennyt huonosti, ei kannattaisi antaa elää yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä. Niinpä menneisyyden märehtiminen on yksinomaan oman elämänsä pilaamista ja energian tuhlaamista.

Menneisyydestä muistelen vain hyviä ja iloisia muistoja, sellaiset otan ilolla vastaan. Menneisyyttäkään en juuri muista muutoin kuin kuvien kautta. Minun kovalevyni on ollut ihan liian täynnä jo kauan, ja varmaan lähtöjäänkin tilaltaan kovin suppea, koska olen unohtanut niin paljon asioita tai siis asiat eivät vaan ole jääneet muistiin. Traumaattisilla tilanteilla on tietenkin suuri vaikutus tähän muistin käyttäytymiseen, ja sellaisia suuria draamojahan minun elämäni on täynnä.

Perjantai-iltana: köllötän maha pinkeänä sohvalla. Söimme juuri iltapalaksi pakastepitsan puoliksi. Sitä ennen muutaman tunnin ajan Ötökän lähdön jälkeen järjestelimme kotia taas uuteen uskoon. Aloitin siitä että sytytin kynttilät ja laitoin tuoksulyhtyyn öljyä. Sitten kävin ”joulupöydän” kimppuun ja hajotin sen, kuten lupasinkin. Pääsin viimeinkin siihen aktiiviseen kohtaan, jossa sain uudelleensijoitella tavaroita paremmille paikoille ja mallailla ruokailuryhmää olkkarin puolelle…

Tällaiseen me nyt päädyimme. Pitää vielä miettiä toimiiko tuo setti tuossa. Pienethän täällä on tilat, eli millään rynnäkkönorsun vauhdilla täällä ei voi liikkua. Sen kun saisi vielä noille kissoillekin menemään 😽
Tällaista settiä siihen ollaan kaavailtu, mikäli vaihtamaan ruvetaan. Saas nyt nähä 🤔

Eipä tässä tälle iltaa kummoisempia sitten. Kello on 20.10 ja minua haukottaa. Aiomme katsoa vielä Discovery + kanavalta Chantelin perhettä, ja sitten onkin jo varmaan aika kuukahtaa yöunille. Kyllä voi keski-ikäistä mammaa nukuttaa jo 21 aikaan!

Olen tyytyväinen että tämä päivä alkaa olla päätöksessä ja että tämän päivän tapahtumat saatu suht koht hyvin hoidettua. Silloin on syytä kiittää itseään, että vaikken jaksanut paljon jaksoin jotain. Ja että kaikkea ei edes tarvi jaksaa yhdellä kertaa. Se tässä muuttuneessa elämässäni on ollut haastavinta hyväksyä, että olen luovuttanut sen suhteen että minun pitäisi jaksaa kaikki. Olen koko tähän astisen elämäni jaksanut ihan liikaa, joten loppu elämälle jäi enää jaksamista hyvin vähän. Näin se nyt vaan meni.

Hyvää viikonloppua just sulle!